'
Vaihtovuoden puoliväli alkaa häämöttää. Tästä eteenpäin en enää niinkään laske montako kuukautta on kulunut, vaan montako on jäljellä.
     Vaihdon ensimmäiset kuukaudet tuntui, että tulen olemaan täällä ikuisuuden. On vaikea uskoa, että lähes puolet ajasta on kulunut.
     Näyttää siltä, että tulen selviämään tästä vuodesta. Uskomatonta!




Pekingissä on tällä viikolla satanut kunnolla lunta. Ne uhkailevat ihan tosissaan viikonlopuksi -20 asteen pakkasia. Miksi juuri sinä vuonna tapahtuu tällainen poikkeus, kun minä olen Kiinassa? Muutamasta päivästä selviää onneksi vaikka päällään seisten.




Hiusten kasvattelua. Ne saa jo ponnarille!
     Ihastuin lyhyeen hiusmalliin ja tulen palaamaan siihen vielä, mutta nyt haaveilen oikein tosi pitkistä hiuksista.




Mun joulutunnelmasta ei ole ollut hajuakaan joulukuun ensimmäisen päivän jälkeen. Jännitän aika lailla millainen tästä joulusta tulee. Pahimmassa tapauksessa iskee hirveä koti- & suomiperheikävä. Parhaassa tapauksessa nautin täysillä kavereiden seurasta ja omasta pienestä joulustani.
     Suomesta tuli marraskuun puolella joulukalenteri, joka on toiminut koko kuukauden joka-aamuisena kannustimena heräämiselle. Ensimmäiset joululahjani ja joulukorttini sain Pekingissä asuvilta puolisuomalaisperheiltä. Tänään saapui ensimmäinen paketti Suomesta.




Vuotta 2012 on alle kaksi viikkoa jäljellä. Viime uudesta vuodesta tuntuu olevan kovin vähän aikaa. Jotkin tämän vuoden tapahtumista tuntuvat kuitenkin niin kaukaisilta, että sijoittaisin ne aiemmille vuosille.
     18-vuotissynttärinikin lähestyvät uhkaavasti (kuukausi + 2 viikkoa). Haluaisin pysyä ikuisesti 17-vuotiaana. Täysi-ikäisyys helpottaa elämää, mutta 17-vuotiaana on ollut niin kivaa! Olen taantunut täällä niin lapsen tasolle, että hävettää täyttää 18. En tiedä miksi, mutta täällä pidän itseäni elämäni ensimmäistä kertaa lapsellisena. Ehkä oma kokemattomuus ja kypsymättömyys jotenkin korostuvat täällä.