En tiedä leviääkö Kiinassa valtavan menestyksen saavuttanut Lost in Thailand -elokuva ulkomaille, mutta jos saatte elokuvan käsiinne, niin katsokaa.
     Hyväntuulinen kiinalaiskomedia ihastutti minut monesta itse elokuvaan liittymättömästäkin syystä. Olen nähnyt täällä ollessani hyvin vähän elokuvia, kiinalaisia tämän lisäksi vain kaksi. Kun isäntäperheeni vei minut katsomaan Lost in Thailandin joitakin viikkoja sitten, se oli ensimmäinen kerta, kun kävin Kiinassa elokuvateatterissa.




     Nykyisessä isäntäperheessäni syödään tavallisen keitetyn riisin sijaan jonkinlaista riisipuuroa / riisiä suolaisessa kiisselissä. Tämä johtuu siitä, että hostvanhempieni kotikaupunki on Hunnan Etelä-Kiinassa. Syötyäni yli viisi kuukautta keitettyä riisiä parhaimmillaan kolme kertaa päivässä, tämä on todella mukavaa vaihtelua.
     Puurot / kiisselit / miksikä niitä nyt kutsuisi ovat pirteän värisiä. Kuvan myrkynvihreä on Hunnanilaisen ruoan ravintolasta, johon hostsiskoni kerran vei minut. Hostperheessä olen törmännyt ainakin violettiin ja siniseen.
     Hostperheen kotikaupunki vaikuttaa elämääni muussakin kuin ruoassa. Muutettuani perheeseen hehkutin, että kommunikointi sujuu kuin unelma. Paitsi ettei suju. Verratessani ensimmäisten päivien kommunikointiamme siihen, kun muutin edelliseen pitkäaikaiseen isäntäperheeseeni, unohdin ottaa huomioon, että välissä oli lähes kolme kuukautta, joina kiinantaitoni oli kehittynyt valtavasti.
     Hostvanhemmilla ja -isovanhemmilla on vaikeuksia ymmärtää kyseenalaisesti ääntämääni pekinginmurretta, jota opiskelen koulussa. Minä taas en meinaa ymmärtää heitä, puhuivatpa he minulle sitten oman alueensa murretta tai "kirjakieltä". Onneksi perheen lapset ovat syntyneet ja kasvaneet Pekingissä, joten he ymmärtävät pekinginmurretta ulkomaalaisen ääntämänäkin.
     Hostvanhemmat ja -isoisä tekevät kaikki paljon töitä, joten heidän kanssaan ei tule paljon puhuttua, mikä hidastaa kommunikoinnin helpottumista entisestään. Isoäidinkään kanssa ei tule niin paljon puhuttua, hänen huono kuulonsa kun vaikeuttaa asian perille saamista taas yhdellä pykälällä. Usein hän selittää minulle samaa asiaa vaikka kuinka kauan, vaikka olen ymmärtänyt jo ensimmäisestä lauseesta. Englantia osaavalle hostsiskolle tulee puhuttua lähinnä enkuksi, ja 3-vuotiaan hostveljen kanssa ei kummoisempia keskusteluja käydä. Kylässä ollut 5-vuotias sukulaistyttö oli mulle ihanneikäinen keskustelukaveriksi.
     Mutta eiköhän tämä tästä, en ole ollut perheessä vielä kuukauttakaan. Eivät nämä ongelmat uusia ole, perheessä nro. 2 kommunikointivaikeudet vasta isoja olivatkin.Olen vähän kaivannut sitä perhettä, vaikka tässä perheessä on monin tavoin helpompaa ja rennompaa. Ne hostvanhemmat olivat vain niin lämpöisiä ihmisiä, vaikka eivät nykyisetkään kylmiä ole. Mä taisin vähän kiintyä niihin sen kolmen kuukauden aikana, mitä niillä asuin.




Hostveljeni pyysi minua piirtämään hänelle. Piirsin nopeasti hostsisarukseni, perheen koiran ja itseni. Hostveli väritti. Poika tykästyin piirrokseen ja kiikutti sitä ympäriinsä kehuen kaikille kuinka taitava olen. Vähän nolotti :D




Vähän hämmästyin, kun tämä teksti alkoi ensimmäistä kertaa pyöriä luokan valkokankaalla. Eguadorilaisten luokkakavereideni luokamme tietokoneeseen asettama näytönsäästäjähän se oli. Yksi opettajista huolestui näytönsäästäjän olevan rasistinen, mutta eguadorilaiset kertoivat tekstin viittaavan heihin itseensä, ja luokkamme nigerialainenkin piti sitä hauskana.




Jaa niin oliko mulla tässä joku viikon blogitauko? Kootut selitykset: Hostperheen sukulaisperhe tuli Hunnanista viikoksi kylään ja valtasi mm. minun huoneeni. Muutin evakkoon hostsiskoni huoneeseen. En ole osannut enkä jaksanut keskittyä tänne kirjoittamiseen. En saanut koko aikana oikein nukuttua, joten univelan kasautuessa olen ollut jo pari päivää aika sekava. Onneksi tämä sopeutumisongelmainen(ko) vaihto-oppilas sai huoneensa takaisin eilen. Uni ei silti tullut silmään, toivottavasti ensiyönä saan vihdoin vähän pidemmät yöunet. Uni tulisi tarpeeseen, sillä viime viikonloppuna oli koulua lomapäivien korvaamiseksi. 5 koulupäivää takana, 3 edessä.
.