Ellenin kone lähti Pekingistä viisi tuntia sitten. Suvi oli mukana saattamassa. Mä en päässyt mukaan, koska asun liian kaukana. (Ellen aloitti vaihto-oppilasvuotensa 3 kuukautta ennen meitä, ja lähti siksi jo nyt.)
     Vasta viisi minuuttia ennen kuin näin Ellenin viimeisen kerran, mä tajusin, että sen on lähdössä. Mä en yksinkertaisesti tiedä, kuinka tulen selviämään täällä ilman sitä. Ei ole Kiinaa ilman Elleniä.
     Pahinta on se, etten tiedä, koska tulemme tapaamaan seuraavan kerran. En itkenyt (ainakaan näin paljon) Suomessa hyvästellessäni kavereitani, koska tiesin, että vuoden päästä nähdään taas.
     Me sovittiin Ellenin kanssa, että pidetään yhteyttä. Että tavataan pian. Mutta mistä sitä koskaan tietää. Kiina on lähellä Suomea Uuteen-Seelantiin verrattuna. Ellen muutti kirjaimellisesti toiselle puolelle maapalloa.




Ensimmäinen kamerassani oleva kuva Ellenistä.
     Tutustuessamme viisi kuukautta sitten hän oli aasialainen vinkuva pikkutyttö.




Mutta aavistin jo silloin, että ulkokuoren alla oli jotain muuta. Näiden viiden kuukauden aikana Ellenistä kuoriutui upea nainen, samalla kun itse aloin muistuttaa vinkuvaa aasialaista pikkutyttöä. :D

Viimeisin Ellenistä ottamani kuva.




Viimeinen STS-vaihtarien illallinen, jolla Ellen oli mukana.




Mun ja Suvin läksiäislahja Ellenille. Yksi sisäpiirivitsi koko lippu, älkää edes yrittäkö ymmärtää.

Kuvassa ei näy yksi lipun teksteistä:

"We just met you
and this is crazy
but here are our numbers
call us maybe"




Ellen on uskomaton persoona.

Ikävä on nyt jo valtava.

Meidän teiden on ristettävä uudelleen. On vaan pakko.


translation: Ellen I miss you already. Come back!
.