Mulla alkoi viime lauantaina 8-päiväinen loma. Tähän asti on ollut koko ajan menoa, tänään onneksi hiljainen päivä (siksi tämä postaustulva).

Lauantaina lähdettiin sinne hostäidin isän kotikylään. Rakkauteni paikkaan kasvaa kerta kerralta. Siellä yöpyminenkään ei ollut niin paha, mitä pelkäsin. Päästivät mut yksin kävelylle ja jutskasin pikkasen paikallisten kans. Ovat kovin ylpeitä, jos osaavat sanan englantia. :)




Kylässä asuu kolmetuhatta ihmistä. Tämä on niitä paikkoja Pekingissä, jotka laskevat pekingiläisen keskimääräistä kuukausipalkkaa.




Kanoja juoksenteli ympäsiinsä vapaana, samoin saksanpaimenkoiria. Se heiveröinen isoisä onneks suojeli meitä "pikku" tyttöjä niiltä koirilta. Ja kun (aiheeton) hätäännyksemme huomattiin, rinsi apuun muitakin kylän miehiä. Pikkukylät :3<3






Tämä kuva kertoo minua silloin tällöin vaivaavista jättiläistunnelmista paremmin kuin tuhat sanaa. :'D

(Hostsiskon nappaama kuva)




Pekingiläiset eivät ole turhaan ylpeitä persimoneistaan, nam! Ihan toista luokkaa kuin Suomessa.




Vois se olla hauska paikka asua jonkin aikaa. On se elämänmeno tuolla niin toisenmoista kuin täällä 3-kehän kieppeillä.