Mun vaihtovuodessa kaikki tulee vähän jäljessä. Vasta nyt, neljän kuukauden jälkeen, alan oikeasti tuntea itseni vaihto-oppilaaksi. Syyksi epäilen viimeisten viikkojen ongelmia.
     Niin hassulta kuin se tuntuukin, nämä läpikäymäni ongelmat tekevät vaihtovuoden. Mitä muka olisi vaihto ilman kunnon koti-ikävää, kohdemaavihaa tai kulttuuriero-ongelmia? Kun niissä on kärvistellyt aikansa, osaa nauttia päivistä ilman koti-ikävää, nähdä kohdemaan parhaat puolet ja pitää kulttuurien erilaisuutta rikkautena. Tuo viimeinen kaipaa mulla vielä vähän työstämistä, mutta onhan mulla seitsemän kuukautta aikaa.
     Tänään katsoin ikkunasta ulos ja tajusin katsovani kotikaupunkiani. Ihana tunne. Ei siitä taida mihinkään päästä, että Kiina tulee aina olemaan minulle kuin toinen kotimaa. Mä olen haaveillut tästä maasta jo yli kymmenen vuotta. Nyt mä olen täällä. Asun Kiinassa. Elän Pekingissä. Uskomatonta.

translation: I have been over 4 months in Beijing now.
'