lapsena kuulin vinosilmistä
haaveilin tunnelista halki mullan
katsomaan keltaihoisia
ja niiden omaa aurinkoa

tältä se nyt tuntuu
kävellä pää alaspäin
roikkua jaloista
maan ja taivaan välillä

silmieni edessä
rakennukset korkeat
venyvät pilviä kohti
välillä niitä katoaa
tippuu avaruuteen

ovatko nämä marssista
täällä maan väärällä puolen
samaa kysyvät minusta
ihoni on vaaleanpunainen
nenä kuin linnun nokka

yhdessä laulamme tähdille
veressämme virtaa ikävä
kuulemme hymyjen sanat