Tänään lähdimme muutaman kaverin kanssa ruokatunnilla Dairy Queeniin jätskille. Vartijat eivät kelpuuttaneet opettajan kirjoittamaa lupalappua, joten kiipesimme aidan yli vartijan tuijottaessa epäuskoisena. Kun mä meinasin jänistää (se aita oli korkea!), kiinalaiset jätkät tulivat huutamaan kannustuksia. Itse ne eivät uskaltautuneet mukaan karkumatkalle. Kiivettyäni aidan yli kadulle oli kerääntynyt joukko kiinalaisia tuijottamaan suut auki. No eivätpä ne taida joka päivä nähdä valkoisia tyttöjä pakenemassa koulusta.
     Asiaan. Aikaisemmin mainitsemani elämäntapamuutos kesti muutaman kuukauden, sitten tuli kylmä ja pimeä ja paluu vanhaan. Viime viikkoina on tullut rampattua ravintoloissa oikein urakalla. Hyviä syitä löytyy vaikka millä mitalla: 3 kuukautta Kiinassa, 100 päivää Kiinassa, kaverin synttärit, suomalaisporukan tapaaminen, 4 kuukautta Kiinassa... Vaihtarikaverit ovat jakaneet auliisti kotimaistaan saamiaan suklaita, itsellenikin tuli Fazerin sinistä Suomesta.
     Mun paino nousi vaihdon alussa, sitten laski alle Kiinaansaapumispainon ja on nyt taas ollut nousussa jo jonkin aikaa. Painon arviointi on peilin varassa, en ole käynyt vaa'alla Kiinassa kuin kerran. Mua ihmetyttää kun vaihtarikaverit kertoo pelästyneensä painoaan. Mä näen painoni kehityksen peiliin katsomalla. Tai ainakin kuvittelen näkeväni. Voihan se olla, että Suomeen palatessa järkytyn kuoliaaksi, kun vaaka näyttää jotain ihan muuta kuin piti.
     Yksi vaihtarikaveri päätti, että tämä on vaihtovuosi, antaa painon nousta. Toinen aloitti totaalikieltäytymisen herkuista, kun vaaka näytti 7 kiloa normaalia enemmän. Kolmannellakin paino on noussut; hän päätti katsoa tilannetta uudelleen ensi vuoden puolella. Itselläni ei ole mitään tiukkaa linjaa. Teen niin kuin hyvältä tuntuu. Tällä hetkellä se tarkoittaa annoskokojen pienentämistä suurista riittäviin. Ja herkkukontrollin kiristämistä uudelleen. Tavoitteena on, että Suomeen palatessa paino ei olisi ainakaan noussut. Jos niin on kuitenkin käynyt, niin eipä se mitään. Tämä todella on once in a lifetime kokemus, ei täällä minunkaan mielestäni kannata painostaan liikaa hötkyillä.
   
Kuvassa Mäkkärin jäätelöt, jos joku ei tunnistanut. Noita tuli ennen ensimmäiseen isäntäperheeseen muuttoa syötyä luvattoman paljon.

Asiasta kukkaruukkuun. Mitä mä sanoin siitä ongelmien vuorottelusta. Isäntäperheen kanssa menee taas ihan ok, nyt vuorossa terveys. Tällaista päänsärkyä mulla ei ole ikinä ennen ollut. Olin eilen koulusta pois, tänään särky ei enää onneksi ihan niin paha. Otin taas maitohappobakteerit käyttöön, maha ollut kipeä ja olo huono. Eipä käy elämä tylsäksi, kun ongelmat vaihtuu nopeassa tahdissa. ;) Ehti tuossa jossain välissä opiskelumotivaationkin puute vilahtaa, eilinen "vapaapäivä" korjasi sen asian.

Kiitokset Erikalle ja Jennalle ihanista kommenteistanne!
Vuodatus ei taas vaihteeksi anna mun vastata.
'