'
Muutin tänään väliaikaisesti aluevalvojamme kotiin. Alku on sujunut todella hyvin.
     Eilen illalla ex-hostäitini kertoi minulle, että hänellä on firma toisen henkilön kanssa. Tämä toinen henkilö on hoitanut firmaa tähän asti. Jokin aika sitten henkilö päätti haluavansa muuttaa Kanadaan, ja niinpä firma on jäämässä hostäitini hoidettavaksi. Hänellä ei tule olemaan enää aikaa vaihto-oppilaan pitämiseen, mistä hän ilmoitti STS:lle jo kuukausi sitten. Tieto siis jumitti STS:llä, mistä hostäitini oli erittäin pahoillaan.
     Hostäitini toisteli koko ajan kuinka hän ja hänen miehensä pitävät minusta, muttei mainininnut kertaakaan tytärtään. Näinpä uskon ex-hostsiskoni viileän suhtautumisen minuun vakuttaneen myös asiaan.
     Minua helpotti todella paljon kuulla, ettei perhe vain kokenut voivansa pitää minua enää. Jatkan eteenpäin luottavaisin mielin, kun tiedän että tämä(kin) hostperhe (tai ainakin 2/3 siitä) piti minusta kovasti.
     Ostin hostäidille eilen kukkia, annoin hostsiskolle sormuksen ja kiitin heitä kaikkia lämpimästi. Itkin moneen otteeseen illan aikana, eikä hostäidiltäkään itku ollut kaukana. Hän oli aivan ihana hostäiti. Hostisäkin oli todella mukava. Me molemmat tykkäsimme makeasta, ja hänellä oli tapana ostaa minulle jäätelöä tai kiinalaisia herkkuja. Hostsiskostakin minulla on muutamia hyviä muistoja.
     Aika edellisessä isäntäperheessäni tuntuu kaukaiselta, vaikka olen asunut uudessa perheessä vasta päivän. En usko jääväni kaipaamaan heitä. Suomiperhettä olen tässä hässäkässä vähän taas ikävöinyt, mutta sekin on vähentymään päin asioiden ollessa taas kunnossa.
     Voi näyttää huonolta onnelta, että olen joutunut muuttamaan jo kahdesta hostperheestä pois, vaikka he olisivat halunneet pitää minut. Itse en usko onneen tai sattumaan. Uskon että tällä kaikella on ollut tarkoituksensa.
.