Olin viime viikolla hostsiskoni 3000-oppilaisessa koulussa seuraamassa urheilukisoja. Hostsiskoni on 12-vuotias, ja hengasin lähinnä hänen luokkalaistensa kanssa. Sää oli nätti, lapset hauskoja ja päivä kaikin puolin onnistunut.

Ensimmäistä kertaa Kiinassa tunsin oikeasti olevani julkkis. Lapset tökkivät toisiaan kun kuljin ohi, tuijottivat suurin silmin, tuntemattomat kuiskivat mun nimeä tai tulivat vaihtamaan muutaman lauseen englanniksi. Kolme tuntematonta lasta + yks opettaja toi mulle suklaata.<3 Mulla on wannabedieetti menossa, mut enhän mä voinu olla syömättä.

Tämä kaikki hälinä ei johtunut ihan pelkästään ulkomaalaisuudestani. Ennen urheilukisoja alemmat luokat marssivat upeissa paraateissa. Mahtavia naamiaisasuja, ilmaan päästettyjä eläviä kyyhkysiä ja vaikka mitä! Jokaisella luokalla oli teemana jokin maa. Mä olin mun hostsiskon luokan paraatin kärjessä lipunkantajana. Koska luokan maa oli Austraalia, kaikki tietysti olettivat mun olevan austraalialainen. Oli juhlallinen olo kun kävellessäni ohi kamerat räpsyivät, sadat taputtivat, hurrasivat ja vilkuttivat. Mulla ei valitettavasti ole paraatista kuvia, kun olin mukana koko ajan.

Tapahtumassa oli reippaasti yli 3000 osallistujaa, minä ainoa ulkomaalainen. Tämä yhdistettynä tuohon paraatin kärjessä marssimiseen oli varma keino päästä huomion keskipisteeksi.

Jos tänään aiemmassa postauksessa tuli arvosteltua kiinalaista koulujärjestelmää kovin sanoin, niin se on myönnettävä, että juhlia ne osaa sen kaks kertaa vuodessa kun ne juhlii.