En ole koskaan ollut mikään suuri teen ystävä. Ensimmäiset kupilliset kiinalaista teetä join toivoen, ettei minulla olisi makuaistia. Totuin kuitenkin nopeasti, ja nyt voin sanoa jopa pitäväni siitä (varsinkin kun teekuppini on niin nätti<3). Viikonloppuina on ihana nojua nojua ikkunasta ulos ja fiilistellä Pekingin aamua teekupin kanssa.

(Sormus Kiinassa ostettu, mutta länsimaisesta liikkeestä. En muista nimeä. Alennuksessa vähän yli 3e.)






Olen koittanut tässä laskeskella, että  tulenko vaihto-oppilasvuoden aikana syömään enemmän hedelmiä, kuin aiemman elämäni aikana yhteensä. Tuntuu ainakin mahdolliselta. En pahemmin perustanut hedelmistä aiemmin, mutta täällä ne maistuvat jotenkin tosi hyviltä. Minulle ennestään tuntemattomat päärynä- ja persimonlajikkeet ovat nousseet suosikeikseni. Herkullista lohikäärmehedelmää en ollut tainnut aiemmin maistaakaan. Isäntäperheeni huomasi nopeasti minun pitävän hedelmistä, ja nyt syön niitä 2-3 kertaa päivässä.






Monenlaisia ravintoloita on tullut nähtyä. Kaikkein loistokkaimmasta paikasta ei valitettavasti ole kuvaa. Epämiellyttävimmän paikan ongelma olivat lähinnä pahat hajut (tupakka&wc) ja ahtaus. Ensimmäisen kuvan ravintolan ruoka oli todella hyvää. Toisessa kuvassa on se suosittu hotpot-ravintola, josta aiemmin mainitsinkin (asiakkaat keittävät ruoan kypsäksi). Pataan heitetään ainakin lihaa, tofua, sieniä, kalaa ja kasviksia.




Kiinalaiseen juhlaan ei tarvita muuta kuin paljon dumblingeja. Täytteestä riippuen dumblingit voivat olla kidutuskeino (lainaan tuntematonta ulkomaalaista) tai oikeasti juhlaa. Tuomitsin dumblingit ensimmäisten syömieni perusteella, mutta onneksi nykyisen perheeni dumblingit osoittivat minulle, miksi kiinalaiset niistä niin pitävät.
     Kuvassa minun tekemiäni dumblingeja, opettajina toimivat hostäiti ja hostäidin siskon mies. Ylimmästä tuli linnun mallinen, oikeanpuoleisesta kiero, vasemmanpuoleinen ja alin ovat hyvänmuotoisia.




Värjätty ankanmuna (omakeksimä nimi, en muista oikeaa). Tämä herkku meinasi jäädä multa ulkonäkönsä takia maistamatta. Hostperheen tuttava kuitenkin käski mua maistamaan kun saisin tilaisuuden, joten tein työtä käskettyä. Rehellisesti voin sanoa, että hyvää oli.




Katkarapuja olin syönyt ennenkin, mutta täällä olen rouskutellut niitä kuorineen kaikkineen.




En ole tainnut muistaa mainita, että perheellä on lemmikkinä kilpikonna. Söpö otus, mutta puree jos yrittää silittää.